sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Sunnuntai = grilliruokaa, jäätelöä ja aurinkoa




Kun saisi vielä lehdet puihin. Onneksi ei tarvitse odottaa enää kauaa!

torstai 22. huhtikuuta 2010

Diamonds are girls' best friends





Timantteja.

Rrrakastan isoja timanttisormuksia ja -koruja! Timantit kynsissä käyvät myös oikein hyvin. Mikähän siinä on, että ne aina vain lumoavat säihkyvyydellään. Isot helmikorvakorut ovat myös niiin ihanat juuri nyt! Kevät saa minut ihanasti sekaisin.

Viimeisessä kuvassa kevään lempihajuveteni, L'impératrice.





keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Catullus

Odi et amo. Quare id faciam, fortasse requiris. Nescio, sed fieri sentio et excrucior.

(Vihaan ja rakastan. Miksi minä teen niin, kysyt. En tiedä, mutta se tunne raastaa.)

Miksi tylsyys on niin yleistä?

Aion toteuttaa ainakin seuraavat asiat kevään aikana:

- Mene kahvilaan, kirjastoon tai kuntosalille
- Yllätä ystäväsi tai naapurisi, ja leivo hänelle jotain oikein hyvää
- Sisusta huoneesi uudelleen keväisillä väreillä
- Korjaa, uudista ja muodista vanhoja huonekaluja, ja ota ne käyttöön uudelleen
- Siivoa ja tee löytöjä esimerkiksi vaatekaapista. Joskus huomaat, että saadaksesi sopivat vaatteet illanviettoon sinun ei tarvitse mennä omaa vaatekaappiasi pidemmälle.
- Käy kierrätyskeskuksessa katsomassa mitä ihmiset heittävät pois ja vie mukanasi omat turhat tavarasi, joilla et oikeasti tee enää mitään.
- Kirjoita tarina
- Suunnittele unelmiesi matka (ja toteuta se!)
- Lue menneiden vuosien lempikirjasi uudelleen
- Vaihda kampausta tai tyyliä
- Kokeile sellaista uutta harrastusta, jota kohtaan sinulla on ennakkoluuloja
- Kuuntele vanhoja levyjä
- Käy vierailemassa sukulaisesi luona, jota et näe usein
- Pidä ystäväsi kanssa Youtube-festarit (=etsikää toisillenne hyviä biisejä, joita kuuntelette yhdessä)
- Käy teatterissa, festareilla tai elokuvissa
- Ajattele joka päivä jotain, mitä kukaan muu ei ajattele
- Opettele (ainakin) alkeet jostain kielestä, mitä olet aina halunnut osata
- Katso lempisarjasi vanhoja tuotantokausia uudelleen
- Sulje tietokone
- Pidä silmiäsi kiinni ja leiki ajatuksilla, rentoudu
- Valmista lempiruokaasi
- Keksi joku yhteinen aktiviteetti ystäväsi kanssa (kokatkaa, urheilkaa, shoppailkaa)
- Älä nouse sängystä koko päivänä

Aurinkoisia kevätpäiviä!


tiistai 20. huhtikuuta 2010

This feeling





Rakastan surullisia loppuja.


http://www.youtube.com/watch?v=h3JFQuugPTc

If you got dreams in your heart
Why don't you share them with me?
And if dreams don't come true
I'll make sure that your nightmares
Are through

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Tärkeitä asioita


Ajattelin jakaa teidän kanssanne yhden lempikuvistani. Siinä on perheeni joskus 90-luvulla. Kuinka onnistunut otos onkaan! Valokuvaaja on vanginnut hyvin hetken kauneuden. Tsiisus, tämän kuvaaja voisi olla Eccu.

"Beauty must always die. In the pictures we paint or take, can it remain forever after."

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

"Romaani eräästä kaupungista ja tahdostamme tulla ruohoa korkeammaksi."


Kirja oli kaiken kaikkiaan aika haastava, mutta hengästyttävä ja sykähdyttävä lukukokemus. Joskus teos jäi vain pitkäksi ajaksi pöydälle lojumaan, mutta joskus luin sitä hyvinkin intensiivisesti.

Missä kuljimme kerran kuvaa kokonaisen ihmiselämän realistisesti ja kertoo eri yhteiskuntaluokkaisten ihmisten kohtaloista. Riippumatta ihmisten statuksista yhteiskunnassa kaikkien ongelmat ja toiveet olivat samantapaisia; kaikilla oli sama rakkaudennälkä. Kirja kuvasi menetettyjä mahdollisuuksia ja toiveita, joita ei voinut toteuttaa, koska aika ja ympäristö olivat vääriä; haaveita, jotka eivät toteutuneet, koska ihmiset pelkäsivät liikaa ja jotka hautautuivat sotavuosien ja pettymysten alle. Osa kohtaloista oli sellaisia, että kirjan henkilöitä voi yhä nähdä ympärillään.

Kirjasta välittyi sellainen haikeus, mikä edellisillä sukupolvilla on ollut ennen sotaa. Sitä lukiessa tuntui kuin olisi kantanut koko weltschmerzeniä harteillaan niin kuin kirjan muutama henkilö kantoikin. Nautin kirjan kaupunkikuvauksesta ja viihdyin erityisesti Lucien ja Ivarin seurassa.

"Kun kumarrun maahan, käteni voi tuntea mukulakivien lämmön niillä kaduilla, joilla kerran kuljit", sanoi Ivar Henrriettelle, ja hän oli se, joka sanoi ehdottomasti kaikista hienoimmat lauseet kirjassa. Hän oli syvästi inhimillinen ja älykäs ihminen, jota aikakausi kohteli välillä melko kovin kourin. Ivarin ja Henrietten rakkaustarina oli kaikkein kauneinta luettavaa kirjassa.

Suosikkihahmoni oli kevytkenkäinen Lucie, sillä samaistuin häneen eniten. Lucie kaipasi ja ahmi elämää ja halusi rakkautta, mutta ei kuitenkaan halunnut sitoutua kehenkään, eikä elää elämäänsä muille. Hän ei ollut kuitenkaan itsekäs, vaikkei elänytkään yhteiskunnan tai perheen odotusten mukaisesti. Lucie etsi onnea rohkeammin kuin muut, ja vaikka hän oli rikas nainen, hän osoittautui yhdeksi kirjan suvaitsevaisimmista hahmoista.

"Minä ymmärrän niitä jotka kärsivät, ymmärrän heitä paremmin kuin luuletkaan, on vain niin että joidenkin kohtalo on vaeltaa kärsimyksen läpi ja olla muille avuksi sen sijaan että he kärsivät itse." - Lucie

Pidin Eccustakin kovin paljon. Hän oli riipaiseva hahmo, joka sortui liian kovien kokemuksien alle. Hän sanoo valokuvatessaan, että yrittää vangita kauneuden ja pelastaa sen kuolemalta. Siinä on jotain hyvin inhimillisen haurasta.

Ja Helsinki. Se ei ole vain rakennuksia, vaan suurimmassa määrin Alluja, Ivareita, Mandeja, Eccuja, Lucieita ja Cedejä, jotka ovat kaikki kärsineet, eläneet ja toivoneet niillä kaduilla, joita me nyt kuljemme.

Kirjan suuri sanoma on, että todellisuus ei voi oikeastaan koskaan tyydyttää mielen vaatimuksia.

*****

Pinnallisia unia ja syvällisiä lukukokemuksia

Uneni ovat muuttuneet pinnallisiksi. Niissä ei ole enää mitään syvällistä merkitystä; ne vain näyttävät asiat niin kuin ne ovat tapahtuneet menneisyydessä. Joku on kerran sanonut: "Unessa katsotaan pois menneisyyden häiriöitä." Näen toistuvia unia samoista asioista ja henkilöistä. Ehkä heihin tarkemmin ajateltuna liittyy jokin tunne, jota en ole vielä käsitellyt. Joskus valitettavasti vain siirrän asioita syrjään ja toivon unohtavani ne. No, ainakin unet pitävät huolta, että käsittelen asiat loppuun. Mutta vaihtakaa joku nyt jo se filmi päästäni! Ensi yönä en aio nähdä samaa unta.

Tähän väliin sopisi Edith Södergran:

Vaaralliset unet

Älä mene liian liki uniasi:
ne ovat savu ja ne voivat haihtua –
ne ovat vaarallisia ja voivat kestää.
Oletko katsonut uniasi silmiin:
ne ovat sairaita eivätkä ymmärrä mitään –
niillä on vain omat ajatuksensa.
Älä mene liian liki uniasi:
ne ovat valhe, niiden tulisi mennä –
ne ovat hulluus, ne tahtovat jäädä.

Runoudesta tuli mieleen, että tällä hetkellä luen aivan loistavaa kirjaa. Olen aloittanut sen pari kuukautta sitten enkä ole ihan vielä saanut sitä loppuun. Se on sellainen kirja, jota pitää lukea hitaasti. Se hengästyttää ja kirvelee, ja se on Kjell Westön Missä kuljimme kerran. Se kertoo 1900-luvun Helsingin eri sukupolvien kohtaloista aina talvisodan kynnykselle asti. Eniten samaistun Lucie Lilliehjelmiin, mutta siitä kerron myöhemmin lisää. Nyt lähden vierailemaan mummuni luona. Loppuun vielä pieni katkelma kirjasta.

”Joka ikiseen paikkaan jossa ihminen on kulkenut jää muisto hänestä. – – Sen vuoksi kaduilta kohoaa joskus lämpöä meidän kävellessämme niitä pitkin. Siitä me muistamme kaikki ne ihmiset jotka ovat siellä kävelleet, rakastaneet ja vihanneet ja toivoneet ja kärsineet. Muista se Henriette kiltti: niin kauan kuin joku tietää meidän kulkeneen täällä ja niin kauan kuin joku muistaa meitä lämmöllä, kadut kantavat meidän nimeämme.”

Kevät ja kenkiä






Alors, ajattelin aloittaa taas säännöllisen bloggaamisen kevään kunniaksi. Blogini tulee luultavasti sisältämään kaikenlaista pohdiskelua maailman menosta aina uusien korkokenkien hehkuttamiseen. Ja nyt on juuri sen aika! Ostin nimittäin eilen aivan ihanat high heelssit ja vieläpä ihan kohtuullisella hinnalla. Olisipa vain kuivempaa ja lämpimämpää ettei tulisi niin kylmä.

Mutta nyt alkaa väsyttää sen verran, että taidan omistautua blogilleni joskus myöhemmin. Kirjoittelen taas pian!

Ps. Rakastan Lady Gagan kenkiä, vaikken itse niitä laittaisikaan jalkaani. En ainakaan kaikkia niistä.