torstai 6. toukokuuta 2010

Weltschmerz


Tällä hetkellä tuntuu todella siltä kuin kantaisi koko maailman huolia harteillaan. Sirkuksen kevätshowt lähestyvät ja treenit tihenevät (48 h/vko ennen esityksiä): joka paikkaan sattuu eikä ehdi levätä tarpeeksi. Koulussakin pitäisi kai jollain lailla menestyä. Esityksien jälkeen alkaa heti koeviikko, enkä tiedä miten ehdin lukea viisi kirjaa yhdessä illassa. En tiedä tämän jakson asioista yhtään mitään.

Olen noidankehässä. Koulusta suoraan treeneihin ja väsyneenä illalla kotiin. Kirjoja ei ehdi edes avata. Haluan tästä pois. Pois, pois, poiiiiis!

On sellainen fiilis, että mikään ei mene niin kuin pitäisi. No, viimeistään kuukauden kuluttua kaiken pitäisi olla vähintään ihan hyvin: "...kesä, eikä mitään tekemistä...". Mutta mitä sitten kun on aivan tyhjää? Elokuusta asti on ollut hirveän paljon tekemistä ja hiukan pelottaa, mitä aion tehdä, kun ei tarvitse tehdä mitään. Tasapainoisen elämän kultainen keskitie. Niinpä niin.

Nyt kaipaisin niitä haleja ihan tosissaan.
"Taito ei ole taikuutta vaan kovaa treeniä."



Ei kommentteja: