torstai 26. toukokuuta 2011

Älä käy yöhön yksin

Westö ei pettänyt tälläkään kertaa.
Tämän paremmaksi kirja ei enää voi tulla.

Lukekaa.

”Hän piti tauon ja tarkasteli pikkusikariaan. Sen tuhkapylväs oli jälleen kasvanut pitkäksi. Adriana odotti jatkoa. Lucie odotti kunnes pylväs putosi vadille ja virkkoi: ’Oikeastaan voin sanoa sinulle vain kaksi asiaa. On yliarvostettua olla oman aikansa loistava lapsi, tämän vuoden auringot ovat usein seuraavan vuoden tuhkaa.’ Hän kumartui eteenpäin, sammutti pikkusikarin ja lisäsi: ’Ja itsestään täytyy pitää, muuten ei jää henkiin.’”



(Katso myös Westön Missä kuljimme kerran arvostelu:
http://rgme.blogspot.com/2010/04/romaani-eraasta-kaupungista-ja.html)

1 kommentti:

Nanna kirjoitti...

Rakastan Kjell Westön kirjoja, niissä on jotenkin ihan mieletön tunnelma, ja tunnistan jokaisesta hahmosta palan itseäni. ♥